Kivikauden rivitalot ja keskusasuinpaikka

Heinäkuussa 2025 Ikikallion juurelle on jälleen ilmestynyt arkeologeja. He etsivät jälkiä paikalla asuneista kivikauden ihmisistä. Tällä kertaa etsitään lähinnä niin kutsutun tyypillisen kampakeramiikan ajan jälkiä.

Arkeologit etsivät jälkiä kivikaudesta Stenkullan laajalla asuinapaikalla. Kuva: Andreas Koivisto.

Tyypillisen kampakeramiikan aikaan Stenkullan kallion juurelle kasvoi iso kivikautinen kylä. Niihin aikoihin alue sijaitsi muinaismeren rannalla. Paikalta on aiemmin löydetty myös niin kutsutun varhaisen kampakeramiikan 6000 vuotta vanhoja sirpaleita sekä 5300 vanhoja niin kutsutun myöhäiskampakeraamiikan ajan astioiden paloja. Stenkullasta on löytynyt jopa kivikauden lopun nuorakeramiikkaa.

Stenkullan aluetta on tutkittu arkeologisesti poikkeuksellisen paljon. Stenkullan ensimmäinen dokumentoitu kivikautinen löytö on vuodelta 1910. Silloin paikallisasukas Frans Ingberg löysi kivisen kourutaltan Stenkullan mailta. Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset paikalla suoritettiin vuosina 1976 ja 1979, kun levennettiin kivikautisen asuinpaikan läpi menevää vanhaa maantietä. 

Stenkullan kaivauksilta löytyy runsaasti niin kutusttua tyypillistä kampakeramiikkaa suurinakin paloina. Kuva: Andreas Koivisto.

Vuonna 1996 Stenkullassa kaivettiin taas. Kaivausten aikana arkeologit löysivät pellon kyntökerroksen alta ainakin kuusi asumuksen pohjaa. Pinta-ala pystyttiin mittaamaan parhaiten säilyneestä asumuspohjasta. Se oli 11–12 x 8 m kokoinen ja sen pinta-ala oli 80–90 m2. Stenkullan talot olivat rivissä ja muodostivat muinaista rantalinjaa pitkin kulkeneita rivitaloja. Kaivausten jälkeen ympyrä sulkeutui, kun paikalle rakennettiin 1990-luvun lopulla uusia rivitaloja.

Kokonsa ja monipuolisen löytöaineiston perusteella Stenkullan kivikautiset rivitalot kuuluivat keskusasuinpaikkaan. Ehkä Stenkullassa sijaitsi talvileiri, joka kokosi ihmisiä yhteen laajemmalta alueelta. Sinne keräännyttiin vaihtamaan tavaroita ja ylläpitämään sosiaalisia kontakteja. Ehkä asiaan kuului erilaisten juhlien ja kestien järjestäminen. Niissä saatettiin vaihtaa lahjoja ja solmia kauppa- ja lojaaliussuhteita.

Kaivausalue Stenkullassa on suuri, joten työnsarkaa riittää. Taustalla 1990-luvun lopulla rakennetut rivitalot. Kuva: Andreas Koivisto.

Muuten ihmiset olivat kampakeramiikan aikaan metsästäjä-keräilijöitä, mikä tarkoitti, etteivät he olleet samalla tavalla sidottuja maahan kuin maanviljelijät. Sen sijaan he viettivät liikkuvaa elämää ja muuttivat vuodenkierron mukaan erilaisten saaliseläinten ja hyvien kalavesien perässä.

Kivikaudella kampakeraamiseen aikaan Stenkullan alueella asuttiin yhtäjaksoisesti vähintään 700 vuotta. Se on todella pitkä aika! Miettikää kuinka paljon esineitä sinä aikana voi jättää jälkeensä. Niitä esineitä arkeologit nyt kaivavat esille.

Andreas Koivisto


STENÅLDERNS RADHUS OCH CENTRALBOPLATS

--  

I juli 2025 rör det sig igen arkeologer vid Fornbergets fot. De söker efter spår av stenåldersmänniskor som bott på platsen långt tidigare. Den här gången undersöker de främst spår efter människor från den så kallade typiska kamkeramikens tid.

Under den typiska kamkeramiken växte det vid foten av Stenkullaberget fram en stor stenåldersby. Under den tiden låg platsen vid stranden av ett fornhav. Tidigare har arkeologerna också hittat 6000 år gamla krukskärvor från den så kallade tidiga kamkeramikens tid och 5300 år gamla skärvor av så kallad sen kamkeramik. Även snörkeramik från slutet av stenåldern har påträffats i Stenkulla.

Stenkulla har undersökts arkeologiskt exceptionellt mycket. Det första dokumenterade stenåldersfyndet från Stenkulla är från år 1910. Då hittade lokalbon Frans Ingberg en hålmejsel av sten på Stenkullas marker. De första arkeologiska utgrävningarna utfördes på platsen åren 1976 och 1979 då man breddade den gamla vägen som gick genom stenåldersboplatsen.

Under utgrävningar på Stenkulla år 1996 upptäckte arkeologerna minst sex husgrunder under åkerlagren. Storleken kunde mätas på den bäst bevarade husgrunden. Den var 11–12 x 8 m stor och hade alltså en yta på 80–90 m2. Husen på Stenkulla hade stått i rad bredvid varandra och format stenålders radhus som löpte fram längs den forna strandlinjen. Efter utgrävningarna slöt sig cirkeln då det byggdes nya radhus på samma plats i slutet av 1990-talet.

Storleken och mångfalden av fynd tyder på att stenåldersradhusen på Stenkulla hörde till en centralboplats. Kanske Stenkulla var ett vinterläger, dit man kom och samlades från ett större område för att byta varor och upprätthålla sociala kontakter. Kanske det hörde till att ordna olika fester och gästabud där man bytte presenter och knöt olika handels- och lojalitetsförbund.

Annars var människorna ännu jägare och samlare, vilket betydde att de inte var knutna till marken på samma sätt som jordbrukare. I stället förde de ett rörligt liv och flyttade enligt årstiderna i jakt på olika bytesdjur och goda fiskevatten.

Under den kamkeramiska tiden på stenåldern bodde man på Stenkulla i minst 700 år i sträck. Det är länge det! Och tänk vad mycket föremål man lämnat efter sig under den tiden. Föremål som arkeologerna nu gräver fram.

Andreas Koivisto