Piitä ja paikalleen hajonneita saviastioita - Stenkullan kesän 2025 kaivausten havaintoja

Vantaan Stenkullan kesän 2025 kaivaukset ovat edenneet kohti viimeistä viikkoa. Kesän kuluessa on käynyt selväksi, että Museoviraston koekaivausryhmän tutkima kaivausalue sijaitsee niin kutsutun tyypillisen kampakeramiikan vyöhykkeellä. Tyypillisen kampakeramiikan ajanjakso ajoittuu aikaan noin 5900–5500 vuotta sitten.

Kaivauksilta on saatu talteen kymmeniätuhansia löytöjä. Valtaosa kaivauksilla löydetystä keramiikasta on tyypillistä kampakeramiikkaa. Ruukunkappaleiden joukossa on paljon hyvin näyttäviä ja isoja palasia. Näyttää siltä, että kaivausalueella olisi lukuisia tuhansia vuosia sitten paikalleen jätettyjä ja sittemmin hajonneita astioita.

Stenkullan arkeologisilta kaivauksilta kesällä 2025 löytynyt paikalleen hajonnut tyypillisen kampakeramiikan aikainen astia. Kuva: Andreas Koivisto.

Osassa Stenkullan ruukkujen pinnalla on niin kutsuttua karstaa. Karsta koostuu kivikaudella pohjaan palaneen aterian jäämistä ja esiintyy astioissa mustana nokikerroksena. Karstasta saa hyviä näytteitä radiohiiliajoitusta varten. On myös mahdollista tutkia karstan kemiallista koostumusta, jolloin voidaan selvittää, mitä ruokaa astiassa on valmistettu.

Aikaisemmin Stenkullan ja ympäristön laajan kivikautisen asuinpaikkakokonaisuuden alueelta tutkitusta karstasta on löytynyt bentsoehappoa, jota esiintyy esimerkiksi puolukassa ja karpalossa. Bentsoehappoa käytetään edelleen säilöntäaineena, sillä se estää tehokkaasti homeiden ja bakteerien kasvua.

Stenkullasta löytynyt piistä valmistettu nuolenkärki. Nuolenkärki on valmistusvaiheessa lohjennut tyvestä, jonka jälkeen lähes valmis kärki on hylätty. Kuva: Andreas Koivisto.

Kaivausten kivilöydöissä on merkittävää piin suuri osuus kaikissa kivissä. Piitä ei esiinny Suomessa luontaisesti, vaan on aina tuotu muualta. Stenkullan kampakeraamisen ajan pii on itäistä perua. Se on peräisin esiintymästä, joka kulkee Moskovasta pohjoiseen Laatokan ja Äänisen kautta kohti Vienanmerta.

Piikiveä Stenkullasta on löytynyt monessa eri muodossa. On löytynyt ydinpaloja, työstöjätettä sekä valmiita esineitä. Näyttääkin selvältä, että paikalla on valmistettu piiesineitä paikalle tuoduista raaka-ainekappaleista. Piitä näyttää olleen niin runsaasti, että on ollut varaa heittää pois miltei valmis nuolenkärki, jonka valmistuksen viimeistelyvaiheessa on sattunut pieni virhe ja osa kärjen tyvestä on lohjennut.

Stenkullasta löytynyt pienen liuskerenkaan osa. Kuva: Andreas Koivisto.

Kaivauksilla löydetyn kivimateriaalin joukossa on myös hienojen liuskerenkaiden palasia, siimanpainoja ja kivityökalujen osia. Löytömateriaali kertoo kivikauden arkielämästä. Kaivausalueelta erottuu aika syvälle menevää likamaata, joka voisi olla peräisin kivikauden asumuksesta. Tarkempia tulkintoja kaivauksista tehdään kuitenkin vasta jälkityövaiheessa.

Stenkullan runsaat löydöt sekä etenkin piin runsas esiintyminen vahvistavat ajatusta Stenkullasta jonkinlaisena kivikauden keskusasuinpaikkana. Ehkä se toimi jonkinlaisena kaupan ja tavaroiden välittäjänä, jonne kokoonnuttiin pitämään talvileiriä ja keräämään hiukan kauempaakin tulleita ihmisiä yhteen.

Andreas Koivisto


FLINTSTEN OCH SÖNDERVITTRADE LERKÄRL – IAKTTAGELSER FRÅN UTGRÄVNINGARNA PÅ STENKULLA 2025

--
De arkeologiska utgrävningarna på Stenkulla i Vanda är inne på sin sista vecka. Undersökningarna visar att sommarens utgrävningsområde ligger på den så kallade typiska kamkeramikens zon. Den typiska kamkeramiken dateras till tiden för 5900–5500 år sedan.

Fyndmaterialet på utgrävningen är digert med tiotusentals fynd. Lejondelen av all keramik som hittats är typisk kamkeramik. Bland krukskärvorna finns mycket både stora och fina bitar. Det verkar som om det på grävningsområdet skulle ha funnits flera krukor som vittrat sönder på den plats de lämnats för tusentals år sedan.

På en del av krukskärvorna finns förkolnade matskorpor från maträtter som bränts i botten under stenåldern. Från matskorporna får man bra prover för radiokoldatering. Det är också möjligt att undersöka matskorpornas kemiska konsistens och få reda på vad för mat som tillrätts i kärlet.

Under tidigare undersökningar av Stenkullas keramikfynd och förkolnade matskorpor har man hittat bensoesyra, som finns naturligt i till exempel lingon och tranbär. Bensoesyra används ännu också som konserveringsmedel eftersom det effektivt förhindrar mögel- och bakteriespridning.

Av stenfynden från sommarens utgrävningar på Stenkulla utgörs största delen av flintsten. Flinta förekommer inte naturligt i Finland, utan är alltid importerat någon annanstans ifrån. Den kamkeramiska tidens flinta på Stenkulla härstammar från öst. Den kommer från en förekomst som sträcker sig norrut från Moskva via Ladoga och Onega mot Vita havet.  

Stenkullas flinta har hittats i många olika former. Man har hittat såväl kärnbitar, spån som lossnat då man slagit stenen som färdiga föremål. Det verkar klart att man själva framställt olika flintföremål av stenar som kommit till Stenkulla som råvara från dagens Ryssland. Det ser ut att ha funnits så mycket flinta till förfogande, att man haft råd att slänga bort en så gott som färdig pilspets, som i slutändan av tillverkningsprocessen fått ett litet fel.

Bland stenmaterialet från utgrävningarna finns också fragment av fina skifferringar, revsänken och delar av olika stenredskap. Föremålsfynden berättar om stenålderns vardag. På utgrävningsområdet finns så kallad smutsjord som sträcker sig djupt ner i marken och kunde vara lämningarna efter ett stenåldershus. Noggrannare tolkningar av grävningarna görs ändå först efter att utgrävningarna avslutats och det framgrävda materialet analyseras.

Den stora mängden fynd och speciellt den rikliga förekomsten av flinta stärker intrycket av att Stenkulla varit någon slags centralboplats under stenåldern. Kanske Stenkulla verkade som en förmedlare av handel och gods, där man samlades för att hålla vinterläger och träffa människor från vida områden.

Andreas Koivisto