Hur såg de första människorna i Finland ut?
Att skriva om människor som levt för tusentals år sedan är inte helt enkelt. Att framställa dem visuellt kräver ännu mera. Ju längre bakåt i tiden vi går, desto mindre kunskap finns det bevarat. Från stenåldern finns det främst kvar arkeologiska fynd som föremål av sten och lera, brända ben och bärnstenssmycken. Om Finland finns det ingenting skrivet förrän långt senare då vi närmar oss medeltiden och den allra största delen av det organiska materialet som trä, skinn och ben har redan för länge sedan brutits ner av naturen. I det organiska ingår alltså sådant som hus och kläder, för att inte tala om skelett. Vi arkeologer har alltså bara små fragment av den stora bilden att jobba med. Men genom att kombinera olika vetenskapsgrenar, noggranna iakttagelser och gott samarbete är det förvånande mycket vi kan komma underfund med!
När man skriver en bok för barn om stenålder med bilder är det ju rätt mycket man måste veta för att kunna ge en så exakt bild som möjligt om hur människorna tidigare såg ut. Även om man de senaste åren kunnat framställa till exempel hårfärg och ögonfärg med hjälp av DNA-analyser på gamla skelett går det inte säkert att veta hur de första människorna i Finland såg ut. Man har nämligen inte hittat några skelett av de tidigaste invånarna i vårt land. Det vi hittat är ca 1 x 2 m stora röda fläckar i sanden, så kallade rödmyllegravar. I bästa fall kan man hitta spår av tandemalj i gravarna, alla andra delar av skelettet har förmultnat. Tyvärr finns det ännu inte teknik att utvinna DNA från tandemalj.
I områdena runt om Finland, övriga Skandinavien och Ryssland, har man däremot hittat en del mycket gamla skelett som dateras till den tid då isen just smultit och de första människorna kommit hit till oss för runt 10 000 år sedan. Ur dessa skelett har forskare kunnat utvinna DNA. Ur arvsmassan kan forskarna förutom härkomst nuförtiden också avläsa vilken slags pigment, hårfärg och ögonfärg individen haft. Genom att se på våra äldsta grannar, kan vi också försöka komma fram till hur de tidigaste människorna i Finland sett ut.
DNA-undersökningarna ger vid handen att de första människorna i Skandinavien för lite över 10 000 år sedan troligen hade svart hår, mörk hy och blåa ögon. Men för runt 8000 år sedan verkar det redan ha kommit människor bland vilka en del hade ljus hy och blont hår. Deras gener blandades sedan med de tidigare invånarnas gener. Därefter har det i flera omgångar flyttat in nya människogrupper till alla delar av Skandinavien, även till Finland. Människor har i alla tider rört sig vida och vandrat långa sträckor. Allas våra förfäder och -mödrar har vandrat in någonstans någon gång, det står inskrivet i vårt DNA.
Med tanke på visualiseringen av forna tider är DNA-forskningen alltså till stor hjälp! Det ger konstnären en grund att stå på. Ändå finns det mycket kvar att själv fylla i. Till exempel kläder, hårstil och tatueringar är saker som vi känner väldigt dåligt till. Det finns enstaka exempel från olika forna tidsperioder från olika håll i Europa att ha som utgångspunkt. Men med tanke på att stenåldern i Finland varade i över 7000 år, kan vi anta att mode och hårstilar hann ändras många gånger om, precis som modet att dekorera krukor. Fast det är endast om krukorna vi vet något säkert, för de har bevarats i marken genom årtusendena.
Andreas Koivisto
MILTÄ NÄYTTIVÄT SUOMEN ENSIMMÄISET ASUKKAAT?
--
Ei ole aivan yksinkertaista kirjoittaa tuhansia vuosia sitten eläneistä ihmisistä. Heidän hahmottaminen visuaalisesti on vielä vaikeampaa. Mitä kauemmaksi taaksepäin ajassa mennään, sitä vähemmän tietoa on säilynyt. Kivikaudelta on jäljellä lähinnä arkeologisia löytöjä kuten kivi- ja saviesineitä, palanutta luuta ja meripihkakoruja. Suomesta löytyy kirjoitettua tietoa vasta paljon myöhemmiltä ajoilta, kun lähestytään keskiaikaa. Ja suurimman osan kaikesta orgaanisesta materiaalista, kuten puu, nahka ja luu, luonto on jo aikoja sitten hajottanut biologisten prosessien myötä. Orgaaninen materiaali sisältää siis muun muassa talot, vaatteet ja luurangot. Meillä arkeologeilla on siis kokonaiskuvasta vain pieniä rippeitä, joiden kanssa työskennellä. Kuitenkin tieteenaloja yhdistämällä, tarkalla dokumentoinnilla ja hyvällä yhteistyöllä voi saada yllättävän paljon selville!
Kuvitettua teosta kivikaudesta lapsille kirjoittaessa on selvitettävä aika paljon asioita, jotta lukijalle voi antaa mahdollisimman oikean kuvan ihmisten ulkonäöstä. Vaikka viime vuosina on vanhoille luurangoille tehtyjen DNA-analyysien avulla pystytty selvittämään esimerkiksi hiusten ja silmien värin, ei voida varmuudella tietää miltä juuri Suomen ensimmäiset asukkaat näyttivät. Ongelmana on, että täältä ei ole löytynyt varhaisten asukkaiden luurankoja. Se mitä meiltä on löytynyt, on noin 1 x 2 m kokoisia punaisia läikkiä maassa. Niin sanottuja punamultahautoja. Parhaassa tapauksessa haudoista voi löytyä jälkiä hammaskiilteestä, kaikki muut osat luurangosta ovat maatuneet. Valitettavasti vielä ei ole kehitetty menetelmiä löytää DNA:ta hammaskiilteestä.
Suomea ympäröiviltä alueilta, lopusta Skandinaviasta ja Venäjältä, on sen sijaan löytynyt hyvinkin vanhoja luurankoja, jotka ajoittuvat ajalle jolloin jää oli juuri sulanut ja ensimmäiset ihmiset saapuivat pohjoiseen noin 10 000 vuotta sitten. Näistä luurangoista tutkijat ovat löytäneet DNA:ta. Geeniperimästä tutkijat ovat ihmisten syntyperän lisäksi voineet lukea minkälainen ihon-, silmien- ja hiustenväri heillä on ollut. Vertailemalla vanhimpiin naapureihimme, voimme myös päätellä minkä näköisiä Suomen varhaisimmat asukkaat olivat.
DNA-tutkimukset kertovat Skandinavian varhaisimmilla asukkailla todennäköisesti olleen reilu 10 000 vuotta sitten mustat hiukset, tumma iho ja siniset silmät. Noin 8000 vuotta sitten tänne pohjoiseenkin vaikuttaa tulleen ihmisiä, joiden joukossa oli vaaleaihoisia ja blondeja yksilöitä. Heidän geeninsä sekoittuivat ajan myötä aikaisempien ihmisten geenien kanssa. Sen jälkeen Skandinaviaan ja Suomeen on saapunut uusia ihmisiä useissa erissä. Ihmiset ovat kaikkina aikoina liikkuneet laajasti ja kulkeneet pitkiä matkoja. Kaikkien meidän esi-isät ja -äidit ovat joskus muuttaneet tänne jostakin, sen voi lukea DNA:stamme.
Jos miettii muinaisaikojen visualisointia, DNA-tutkimuksesta on siis suuri apu! Se antaa taiteilijalle perustan jolla seistä. Jäljelle jää kuitenkin paljon täydennettävää. Esimerkiksi vaatteet, hiustyyli ja tatuoinnit tunnetaan erittäin huonosti. On olemassa yksittäisiä esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa, joita voi pitää lähtökohtana. Mutta Suomenkin kivikausi oli yli 7000 vuotta kestänyt ajanjakso. Voidaan aika varmasti olettaa, että muoti ja hiustyylit ovat ehtineet muuttua useaan otteeseen, samalla tapaa kuin ruukkujen koristelutyyli. Ruukkujen koristelutyylistä voimme kuitenkin sanoa jotakin varmasti, sillä ne ovat säilyneet maassa läpi vuosituhansien.
När man skriver en bok för barn om stenålder med bilder är det ju rätt mycket man måste veta för att kunna ge en så exakt bild som möjligt om hur människorna tidigare såg ut. Även om man de senaste åren kunnat framställa till exempel hårfärg och ögonfärg med hjälp av DNA-analyser på gamla skelett går det inte säkert att veta hur de första människorna i Finland såg ut. Man har nämligen inte hittat några skelett av de tidigaste invånarna i vårt land. Det vi hittat är ca 1 x 2 m stora röda fläckar i sanden, så kallade rödmyllegravar. I bästa fall kan man hitta spår av tandemalj i gravarna, alla andra delar av skelettet har förmultnat. Tyvärr finns det ännu inte teknik att utvinna DNA från tandemalj.
I områdena runt om Finland, övriga Skandinavien och Ryssland, har man däremot hittat en del mycket gamla skelett som dateras till den tid då isen just smultit och de första människorna kommit hit till oss för runt 10 000 år sedan. Ur dessa skelett har forskare kunnat utvinna DNA. Ur arvsmassan kan forskarna förutom härkomst nuförtiden också avläsa vilken slags pigment, hårfärg och ögonfärg individen haft. Genom att se på våra äldsta grannar, kan vi också försöka komma fram till hur de tidigaste människorna i Finland sett ut.
DNA-undersökningarna ger vid handen att de första människorna i Skandinavien för lite över 10 000 år sedan troligen hade svart hår, mörk hy och blåa ögon. Men för runt 8000 år sedan verkar det redan ha kommit människor bland vilka en del hade ljus hy och blont hår. Deras gener blandades sedan med de tidigare invånarnas gener. Därefter har det i flera omgångar flyttat in nya människogrupper till alla delar av Skandinavien, även till Finland. Människor har i alla tider rört sig vida och vandrat långa sträckor. Allas våra förfäder och -mödrar har vandrat in någonstans någon gång, det står inskrivet i vårt DNA.
Med tanke på visualiseringen av forna tider är DNA-forskningen alltså till stor hjälp! Det ger konstnären en grund att stå på. Ändå finns det mycket kvar att själv fylla i. Till exempel kläder, hårstil och tatueringar är saker som vi känner väldigt dåligt till. Det finns enstaka exempel från olika forna tidsperioder från olika håll i Europa att ha som utgångspunkt. Men med tanke på att stenåldern i Finland varade i över 7000 år, kan vi anta att mode och hårstilar hann ändras många gånger om, precis som modet att dekorera krukor. Fast det är endast om krukorna vi vet något säkert, för de har bevarats i marken genom årtusendena.
Andreas Koivisto
 |
| De första människorna i Finland hade troligen mörk hy och ljusa ögon. Målning: Tom Björklund. Ensimmäisillä Suomeen saapuneilla ihmisillä oli todennäköisesti tumma iho ja vaaleat silmät. Maalaus: Tom Björklund. |
 |
| Stenålderns klädsel vet vi väldigt lite om. Men vi vet vad stenåldersmänniskorna jagat och att de troligen använt bytesdjurens pälsar till kläder. Målning. Tom Björklund. Kivikauden vaatetuksesta tiedetään hyvin vähän. Mutta tiedetään mitä kivikauden ihmiset ovat metsästäneet ja että he ovat todennäköisesti käyttäneet saaliseläinten turkiksia vaatteisiin. Maalaus: Tom Björklund. |
 |
| Lerkrukor dekorerades fint under stenåldern. Här är en krukskärva hittad i Vanda vid Stenkullabergets fot. Målning: Tom Björklund. Saviastioita koristeltiin hienosti kivikaudella. Tässä Stenkullan kallion juurelta Vantaalta löytynyt astianpala. Maalaus: Tom Björklund. |
MILTÄ NÄYTTIVÄT SUOMEN ENSIMMÄISET ASUKKAAT?
--
Ei ole aivan yksinkertaista kirjoittaa tuhansia vuosia sitten eläneistä ihmisistä. Heidän hahmottaminen visuaalisesti on vielä vaikeampaa. Mitä kauemmaksi taaksepäin ajassa mennään, sitä vähemmän tietoa on säilynyt. Kivikaudelta on jäljellä lähinnä arkeologisia löytöjä kuten kivi- ja saviesineitä, palanutta luuta ja meripihkakoruja. Suomesta löytyy kirjoitettua tietoa vasta paljon myöhemmiltä ajoilta, kun lähestytään keskiaikaa. Ja suurimman osan kaikesta orgaanisesta materiaalista, kuten puu, nahka ja luu, luonto on jo aikoja sitten hajottanut biologisten prosessien myötä. Orgaaninen materiaali sisältää siis muun muassa talot, vaatteet ja luurangot. Meillä arkeologeilla on siis kokonaiskuvasta vain pieniä rippeitä, joiden kanssa työskennellä. Kuitenkin tieteenaloja yhdistämällä, tarkalla dokumentoinnilla ja hyvällä yhteistyöllä voi saada yllättävän paljon selville!
Kuvitettua teosta kivikaudesta lapsille kirjoittaessa on selvitettävä aika paljon asioita, jotta lukijalle voi antaa mahdollisimman oikean kuvan ihmisten ulkonäöstä. Vaikka viime vuosina on vanhoille luurangoille tehtyjen DNA-analyysien avulla pystytty selvittämään esimerkiksi hiusten ja silmien värin, ei voida varmuudella tietää miltä juuri Suomen ensimmäiset asukkaat näyttivät. Ongelmana on, että täältä ei ole löytynyt varhaisten asukkaiden luurankoja. Se mitä meiltä on löytynyt, on noin 1 x 2 m kokoisia punaisia läikkiä maassa. Niin sanottuja punamultahautoja. Parhaassa tapauksessa haudoista voi löytyä jälkiä hammaskiilteestä, kaikki muut osat luurangosta ovat maatuneet. Valitettavasti vielä ei ole kehitetty menetelmiä löytää DNA:ta hammaskiilteestä.
Suomea ympäröiviltä alueilta, lopusta Skandinaviasta ja Venäjältä, on sen sijaan löytynyt hyvinkin vanhoja luurankoja, jotka ajoittuvat ajalle jolloin jää oli juuri sulanut ja ensimmäiset ihmiset saapuivat pohjoiseen noin 10 000 vuotta sitten. Näistä luurangoista tutkijat ovat löytäneet DNA:ta. Geeniperimästä tutkijat ovat ihmisten syntyperän lisäksi voineet lukea minkälainen ihon-, silmien- ja hiustenväri heillä on ollut. Vertailemalla vanhimpiin naapureihimme, voimme myös päätellä minkä näköisiä Suomen varhaisimmat asukkaat olivat.
DNA-tutkimukset kertovat Skandinavian varhaisimmilla asukkailla todennäköisesti olleen reilu 10 000 vuotta sitten mustat hiukset, tumma iho ja siniset silmät. Noin 8000 vuotta sitten tänne pohjoiseenkin vaikuttaa tulleen ihmisiä, joiden joukossa oli vaaleaihoisia ja blondeja yksilöitä. Heidän geeninsä sekoittuivat ajan myötä aikaisempien ihmisten geenien kanssa. Sen jälkeen Skandinaviaan ja Suomeen on saapunut uusia ihmisiä useissa erissä. Ihmiset ovat kaikkina aikoina liikkuneet laajasti ja kulkeneet pitkiä matkoja. Kaikkien meidän esi-isät ja -äidit ovat joskus muuttaneet tänne jostakin, sen voi lukea DNA:stamme.
Jos miettii muinaisaikojen visualisointia, DNA-tutkimuksesta on siis suuri apu! Se antaa taiteilijalle perustan jolla seistä. Jäljelle jää kuitenkin paljon täydennettävää. Esimerkiksi vaatteet, hiustyyli ja tatuoinnit tunnetaan erittäin huonosti. On olemassa yksittäisiä esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa, joita voi pitää lähtökohtana. Mutta Suomenkin kivikausi oli yli 7000 vuotta kestänyt ajanjakso. Voidaan aika varmasti olettaa, että muoti ja hiustyylit ovat ehtineet muuttua useaan otteeseen, samalla tapaa kuin ruukkujen koristelutyyli. Ruukkujen koristelutyylistä voimme kuitenkin sanoa jotakin varmasti, sillä ne ovat säilyneet maassa läpi vuosituhansien.
Andreas Koivisto
Kommentit
Lähetä kommentti