Ikikallion asukkaiden ulkonäkö

Minkä näköisiä olivat kivikaudella Ikikallion juurella eläneet asukkaat? Viime aikoina tehdyt DNA-tutkimukset kertovat ensimmäisten Skandinavian asukkaiden olleen tummaihoisia ja mustahiuksisia. Viimeistään noin 8000 vuotta sitten tänne pohjoiseenkin näyttää tulleen ihmisiä, joiden joukossa oli vaaleaihoisia ja blondeja yksilöitä. Heidän geeninsä sekoittuivat ajan myötä aikaisempien ihmisten kanssa. Kivikaudella Suomessa on siten liikkunut monen näköistä porukkaa.

Jos kuitenkin keskitytään Ikikallion ympäristöön, eli Vantaalla sijaitseviin Jokiniemen ja Hakkilan kivikautisiin asuinpaikkoihin, voidaan todeta siellä asutun kivikaudella tiiviimmin niin kutsutun kampakeraamisen kauden aikana. Ikikallion juurella asutus on suurimmalta osin peräisin tyypillisen ja myöhäisen kampakeramiikan ajalta. Ne ajoittuvat ajalle 5900–5100 vuotta sitten. Alueella tehtyjen arkeologisten tutkimusten mukaan paikalla näyttää asutun kivikaudella ainakin 800 vuotta yhtäjaksoisesti. Mielettömän pitkä aika!

Kampakeraamisella ajalla Ikikallio sijaitsi suojaisan merenlahden suulla. Asukkaiden joukkoon on 800 vuoden aikana varmasti mahtunut aivan kaikennäköisiä ja ihoväriltään erilaisia yksilöitä. Mutta ihonvärin lisäksi arkeologit arvelevat saaneensa tietoa vielä yhdestä ominaisuudesta, joka vaikutti kampakeramiikan kauden asukkaiden ulkonäköön.

Kampakeramiikan nimitys tulee siitä, että ihmiset koristelivat astiansa kampaleimoin. Astioiden reunat näyttävät siis siltä kuin niihin olisi painettu kuvioita kammalla. Kampakeraamisten astiapalojen lisäksi arkeologit ovat löytäneet Ikikallion juurelta myös muita saviesineitä. Sellaisia ovat erilaiset savihahmot. On löytynyt sekä eläimiä että ihmisiä kuvaavia hahmoja.

Savesta tehtyjä ihmishahmoja, eli niin sanottuja savi-idoleja on Ikikallion juurelta löytynyt poikkeuksellisen paljon. Joissakin savi-idoleissa on astioiden tapaan kampakoristelua. Aluksi arkeologit ajattelivat, että naamaan sijoittuva koristelu saattaisi kuvata hiuksia ja partaa. Koristelua on kuitenkin myös selvästi naisia kuvaavissa hahmoissa, joille on muotoiltu rinnat. Osittain siksi arkeologit ovatkin päätelleet kuvioiden esittävän tatuointeja.

Tatuoinnit eivät ole mikään uusi ilmiö. Tatuoinneista on havaintoja pitkin ihmiskunnan historiaa. Esimerkiksi Itävallan Alpeilta löytyneellä jäämies Ötzillä, joka eli samanaikaisesti pohjoisen kampakeraamisten ihmisten kanssa, on ollut tatuointeja.

Sen lisäksi, että Ikikallion ympäristössä kivikaudella liikkui vaaleista tummaihoisiin ihmisiin, voi todeta ainakin osalla olleen tatuointeja naamassa. Kampakeraamiseen ryhmään kuuluva ihminen näyttä siis koristelleen astioiden lisäksi myös itsensä kampaleimoilla.

Andreas Koivisto

Ikikallion kertomuksia on taiteilija Tom Björklundin ja arkeologi Andreas Koiviston tekemä tietokirja eteläisen Suomen historiallisista vaiheista. Kirjassa kuvataan ihmisten elämää Vantaan Jokiniemessä sijaitsevan Ikikallion juurella aina jääkaudesta nykyaikaan. Kirja on suunnattu kaiken ikäisille ja ilmestyy syksyllä 2023 Aviadorin kustantamana. Samoihin aikoihin Ikikalliosta kertova näyttely aukeaa syyskuussa 2023 Vantaan kaupunginmuseossa.

 

Maalaus/Målning: Tom Björklund

 

 

 

Kuva Ikikallion juurelta löytyneestä savi-idolista./Bild på en leridol som hittats vid Urbergets fot. Piirros/Ritning: Tuula Piili, Museovirasto/Museiverket.

 

HUR SÅG MÄNNISKORNA VID URBERGET UT?
---
Hur såg människorna som bodde vid urbergets fot på stenåldern ut? DNA-forskningar som gjorts under de senaste åren berättar att Skandinaviens första invånare var mörkhyade och hade svart hår. Senast för ungefär 8000 år sedan verkar det också till Skandinavien ha kommit människor bland vilka det fanns ljushyade och blonda individer. Deras gener har med tiden blandats med den tidigare befolkningens. I stenålderns Finland har det alltså rört sig mycket varierande folk.

Om vi ändå koncentrerar oss på Urbergets omgivning och stenåldersboplatserna i Ånäs och Haxböle i Vanda, kan vi konstatera att befolkningen varit tätast där under den så kallade kamkeramiska perioden. Stenåldersbosättningen vid Urbergets fot härstammar främst från den typiska och sena kamkeramiska tiden. De dateras till tiden för 5900–5100 år sedan. På basen av arkeologiska utgrävningar ser det ut som om man på stenåldern bott där i åtminstone 800 år i rad. En otroligt lång tid!

Under den kamkeramiska tiden låg Urberget vid mynningen av en skyddad havsvik. Bland invånarna har det under de 800 åren säkert funnits individer av allehanda utseende och hudfärg. Men förutom hudfärg tror arkeologerna att de listat ut ännu en egenskap, som påverkade kamkeramikernas utseende.

Benämningen kamkeramik kommer från det att människor dekorerade sina kärl med kamstämplar. Kanterna på kärlen ser alltså ut som om man tryckt in dekorationer i dem med en kam. Förutom skärvor av kamkeramiska kärl har arkeologerna också hittat andra föremål av lera. Bland dem finns olika lerfigurer. Man har hittat figurer föreställande både människor och djur.

Man har hittat förundransvärt många människofigurer av lera, eller så kallade leridoler, vid Urbergets fot. På en del leridoler kan man urskilja kamdekoration likt den på kärlen. Till en början tänkte sig arkeologerna att kamdekorationen i ansiktena föreställer hår eller skägg. Men det finns även kamdekorationer i ansiktena på figurer som har tydligt utformade bröst och föreställer kvinnor. Delvis på grund av det har arkeologerna dragit slutsatsen att dekorationerna föreställer tatueringar.

Tatueringar är inte något nytt fenomen. Man har hittat tatueringar på folk mycket långt tillbaka i tiden. Till exempel ismannen Ötzi som hittades på Alperna i Österrike och som levde samtidigt som kamkeramikerna uppe i norr, hade tatueringar.  

Förutom att det under stenåldern rörde sig allt från ljushyade till mörka människor runt Urberget, kan man konstatera att i varje fall en del hade tatueringar i ansiktet. Folk som hörde till de kamkeramiska grupperna verkar alltså förutom kärlen också ha dekorerat sig själva med kamstämplar.

Andreas Koivisto

Urbergets berättelser är en faktabok om södra Finlands historiska skeenden av konstnären Tom Björklund och arkeolog Andreas Koivisto. Boken skildrar hur människorna levde vid Urberget i Ånäs i Vanda ända från istid till nutid. Boken är riktad till människor i alla åldrar och utkommer hösten 2023 via förlaget Aviador. Ungefär samtidigt som boken publiceras, öppnar även en utställning om Urberget i Vanda stadsmuseum i september 2023.